Pitkään kiinnitin huomioni yksittäisiin tapahtumiin. Miksi liikennevalo oli punainen? Miksi juuri tämä kassajono eteni hitaasti? Miksi työpaikalla sama ilmiö toistui yhä uudelleen?

Vähitellen huomasin, että yksittäinen tapahtuma ei useinkaan kerro vielä kovin paljon. Se voi olla sattumaa tai poikkeus. Mutta kun sama ilmiö alkaa toistua eri tilanteissa, huomio siirtyy itse tapahtumasta siihen, mikä sitä synnyttää.

Aloin kutsua tätä rakenteeksi.

Rakenne ei ole minulle vain fyysinen rakenne tai organisaatiokaavio. Se on ilmiön tapa järjestyä. Se muodostuu ihmisistä, suhteista, säännöistä, rytmeistä, palautteista ja monista muista tekijöistä, jotka yhdessä tuottavat sen, mitä havaitsemme.

Useimmiten emme kuitenkaan näe rakennetta suoraan. Näemme sen seuraukset. Metsäpolku kertoo, että siitä on kuljettu ennenkin. Kassajonon hitaus kertoo, että jokin järjestää ihmisten liikettä juuri sillä hetkellä. Työyhteisön toistuvat tilanteet kertovat, että taustalla vaikuttaa jotakin yksittäisiä ihmisiä laajempi kokonaisuus.

Vähitellen huomasin myös kysymysteni muuttuvan. Sen sijaan, että kysyisin: ”Miksi näin tapahtui?”, aloin kysyä: ”Millainen rakenne tekee tästä todennäköisen?”

Kun rakenne muuttuu, havainto muuttuu. Joskus käy myös toisin: havainto muuttuu ensin, ja vasta silloin alamme nähdä rakenteen, joka on ollut siinä koko ajan.