En tarkoita havainnolla pelkästään sitä, että näemme jotakin.

Minulle havainto on hetki, jolloin jokin tuttu ilmiö alkaa näyttäytyä uudella tavalla. Usein se syntyy keskellä tavallista arkea: työmatkalla, kassajonossa, metsäpolulla tai keskustelussa toisen ihmisen kanssa.

Tällainen havainto ei yleensä anna valmista vastausta. Se herättää pikemminkin uuden kysymyksen. Miksi tämä tapahtuu? Onko kyse sattumasta vai jostakin rakenteesta, jota en ollut aiemmin huomannut?

Olen huomannut, että merkittävimmät oivallukseni eivät ole syntyneet etsimällä suuria totuuksia, vaan pysähtymällä tavallisten ilmiöiden äärelle riittävän pitkäksi aikaa. Vähitellen sama ilmiö alkaa paljastaa uusia puoliaan.

Kirjani ja blogini ovat syntyneet tällaisista hetkistä. Ne eivät pyri tarjoamaan valmiita vastauksia, vaan kutsuvat tutkimaan arkea hieman tarkemmin. Uskon, että monet elämän syvimmistä ilmiöistä eivät piiloudu kauas, vaan ovat nähtävissä jokapäiväisessä elämässä – kunhan niitä oppii katsomaan uudella tavalla.