Kiitollisuus on vaikea laji (melkein yhtä vaikea laji kuin parisuhdekin). Hyvin usein meistä saattaa tuntua, että ei ole mitään syytä olla kiitollinen mistään tai ainakaan kovinkaan monesta asiasta. Elämä tuntuu potkivan meitä tai olosuhteet syrjivät. Kiitollisuus on kuitenkin avain eheytymiseen. Ymmärrän, että voi olla vaikeaa olla kiitollinen huonoille kokemuksille, jos niissä ei näe mitään pidemmällä tulevaisuudessa aukeavaa opetusta.
Kärsimys harvemmin jalostaa, varsinkin jos ei ole mitään mitä jalostaa. Kärsimys ainoastaan kalvaa luuta, jos sen ympärillä ei ole lihasta, jota kehittää. Jos kuumaa rautaa ei ole alasimen päällä, pyrkimyksenä on silloin jalostaa pelkkää alasinta, joka on jo melko mahdotonta. Jos tarkoituksena on pelkästään selviytyä päivästä toiseen, on tämä kieltämättä kuluttavaa. Kiitollisuus kannattaa kohdistaa asioihin, joille oikeasti voi olla kiitollinen tässä ja nyt. Tämä on yhtä harjoiteltavissa oleva laji kuin mikä tahansa muukin. Tunnista ensin, mille voit olla kiitollinen ja harjoittelun kautta siirrä kiitollisuuttasi sellaisiin asioihin tai tapahtumiin, jotka eivät aivan heti näytä sen arvoisilta. Kun kiinnität huomiosi johonkin tiettyyn asiaan, tarkkaavaisuutesi ja erottelukykysi sen suhteen kasvaa.
Kiitollisuuden ristiriita piilee tässä: Jos haluat tulevaisuudessa olla jostain asiasta kiitollinen, tulee sinun yrittää tuntea kiitollisuutta juuri tässä hetkessä, jotta se valmistaisi sinua tulevaisuudessa koettaviin kiitollisuuden kokemuksiin. Todellisuudessa et vedä puoleesi niitä asioita, joita toivot vaan niitä asioita, joita itse edustat.